VanhemmuusLasten harrastuksista: Mitä, miksi ja milloin?

Lasten harrastuksista: Mitä, miksi ja milloin?

Lasten harrastaminen on ikuisuusaihe lapsiperheiden keskuudessa. Monet vanhemmat kokevat valtavaa painetta siitä, että lapset pitäisi pienestä asti viedä johonkin harrastukseen, tai muuten he jäävät paitsi jostain lapsen elämään oleellisesti kuuluvasti. Kuulin taannoin kuntosalin pukuhuoneessa kahden äidin keskustelun. Se meni jotenkin näin:

Äiti 1: Ollaan etsitty meidän Miisalle kolmatta harrastusta, mutta on niiiin vaikea löytää mitään aikatauluihin sopivaa… Miisa käy baletissa maanantaisin ja torstaisin ja pianotunneilla keskiviikkoisin. Tiistaisin mulla on hot-jooga ja miehellä jääkiekkoa, perjantaisin Miisan isosiskolla ratsastus. Viikonloput menee tallilla ja kisoissa.

Äiti 2: Huh, sama tilanne meillä. Ennillä on luistelua tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin, kitaratunnit keskiviikkoisin. Jos tällaista on kolmevuotiaana, millaista sitten viiden vuoden päästä?!

Äiti 1: Niinpä..

Myös meidän kolmevuotiaamme harrastaa, ja se on monille kauhistus. Hän harrastaa, koska HÄN HALUAA harrastaa. Hänelle harrastus on kuin leikkiä, ei mitään pakkopullaa. A käy luistelukoulussa kaksi kertaa viikossa ja uimakoulussa kerran viikossa. Edellä esitetyn esimerkin lapsiin verrattuna meidän lapsemme ei tosin vietä päiviä päiväkodissa, vaan lasta hoitaa oma vanhempi. Olemme kokeneet, että harrastaminen on oivallinen tapa totuttaa 3-vuotiasta ryhmässä olemiseen ja toimimiseen. Hienosti on mennyt! Uimakoulun lisäksi käymme koko perhe kerran viikossa uimassa.

En ymmärrä sitä, että lasten on pakko harrastaa jotakin. Tiedän perheitä, joissa lapsilla on pakko olla jokin urheiluharrastus JA musiikkiharrastus. Lapset eivät välttämättä halua harjoitella ja kehittyä valitsemassaan lajissa, ja joka viikko harrastukseen lähdöstä taistellaan. Onko siinä mitään järkeä?! Ei minusta. Niin kauan kuin harrastaminen on kivaa, lapsemme saa harrastaa. Jos A jossain vaiheessa ilmoittaa, ettei hän halua enää jatkaa luistelukoulussa, hän saa sen lopettaa.

Kun itse olin lapsi, asuin maalla eikä siellä ollut juuri harrastusmahdollisuuksia. Kävin kansalaisopiston pianotunneilla ja muistan vain sen, etten juuri välittänyt soittamisesta. Uimahalleja tai jäähalleja ei ollut lähimaillakaan, ja ne taidot opinkin kesällä ja talvella, kun sää oli suotuisa. Jäin kaipaamaan omassa lapsuudessani lähinnä koko perheen yhteistä tekemistä. Myös mieheni perheessä harrastettiin yhdessä melko vähän, ja siksi olemmekin yhdessä päättäneet korjata tilanteen omien lastemme kohdalla.

Kirjoittanut Emmi

Artikkeleita

Lisää artikkeleita