Perjantai-iltana elokuvissa. Kaapelivalmiita sarjakuvia. Jumppaus autostereoon. Tunnit ja tunnit sosiaalisten verkostojen sivustoilla. Konsertit. Online-moninpelit. Elokuvamaratonin yöpymiset.
Oletko koskaan huomannut, kuinka paljon aikaa sinä ja ystäväsi käytätte viihteeseen? Jos olet kuten useimmat meistä, se on paljon. Ja siihen on monia syitä. Viihde auttaa meitä rentoutumaan. Se tarjoaa seikkailun tunteen. Se antaa meille uutta ajateltavaa ja puhuttavaa. Se voi jopa tarjota meille identiteetin tunteen, kun nautimme samanlaisesta viihteestä kuin ystävämme. Lisäksi viihde on osa kulttuuriamme. Usein se on siellä taustalla, vaikka emme halua sitä olla. Oletko koskaan miettinyt, kuinka paljon aikaa käytämme televisioon, musiikkiin, elokuviin, videopeleihin ja verkossa surffaamiseen?
Tarkista nämä tosiasiat:
- Oppilaat viettävät 900 tuntia vuodessa koulussa, mutta tyypillinen amerikkalainen lapsi (8-18) kuluttaa mediaa keskimäärin 6:43 tuntia päivässä tai 2363 tuntia vuodessa. Se on melkein sama kuin kokopäivätyö!”
- Lapset, joiden makuuhuoneissa on televisio, katsovat todennäköisesti 5-1/2 tuntia enemmän televisiota viikossa kuin ne, joilla ei ole.
- Vuonna 2002 myytiin 649,5 miljoonaa musiikkialbumia, mikä on lähes 9 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Tämä saattaa johtua siitä, että tietokoneen käyttäjät lataavat 2,6 miljardia musiikkitiedostoa joka kuukausi – eli 30 miljardia kappaletta vuodessa.
- Vuonna 2002 Pohjois-Amerikan elokuvakävijät käyttivät ennätykselliset 9,37 miljardia dollaria, mikä vastaa 1,6 miljardia lipunmyyntiä. 92 prosenttia teini-ikäisistä sanoo, että elokuvien katsominen on heidän parasta ajanvietettään, ja he menevät mieluummin elokuviin kuin shoppailemaan, nukkumaan tai treffeille.
Viihteen käyttämä aivotilan määrä osoittaa, että se on melkoinen prioriteetti elämässämme. Jopa kristityille. Itse asiassa suurempi prosenttiosuus kristityistä teini-ikäisistä (42 %) katsoo MTV:tä kuin ei-kristityistä teinistä (33 %). Samassa yhteydessä Alan Weed, kristillisen musiikkijärjestön Interlincin puheenjohtaja, sanoo: ”Kristityt lapset kuuntelevat neljä tuntia päivässä musiikkia – suurimman osan siitä valtavirtaa, eivät kristillistä. Tämä tarkoittaa, että vakava lapsi, joka käy kahdessa jumalanpalveluksessa viikossa, viettää henkilökohtaista hiljaista aikaa ja viettää aikaa mentorin kanssa, viettää silti enemmän aikaa saadakseen viestejä maallisesta maailmasta kuin hän käyttää hengellisiin asioihin.”
Alaspäin suuntautuva spiraali
Viihde on kokenut suuren vallankumouksen viime vuosisadalla. Vielä noin 100 vuotta sitten viihde tarkoitti oopperaa, balettia, teatteria ja sinfoniaa. Vain 40 vuoden aikana 1899–1939 elokuva, radio ja televisio saapuivat maailmaamme räjähdysmäisesti. Joten sen sijaan, että viihdyttäjillä olisi ollut live-esitys kiertueella, heillä oli kolme häikäisevää vaihtoehtoa tallentaa ja jakaa viestinsä jatkuvasti kasvavalle yleisölle. Onneksi uuden median alkuvuodet tuottivat taidetta, joka oli suhteellisen vaaratonta. Perheet saattoivat hengailla yhdessä radion tai television ääressä, ja elokuvissa käyminen oli iso tapahtuma. Myös internet kasinot, kuten https://www.ninjacasino.com/fi/kolikkopelit/moon-princess toimivat nykyään viihteenä.
Pikakelaus tähän päivään. Viihdemedia on huolissaan seksistä, väkivallasta ja kiroilusta. Kaikki tämä olisi ollut mahdotonta viihteen pioneerien mielessä. Vaikka tietokoneella luotua grafiikkaa, interaktiivisia videopelejä ja iPod-tekniikkaa olisi ollut saatavilla tuolloin, yleisö ei olisi omaksunut musiikkia, joka loistaa raiskauksista, murhista ja huumeista tai suuresta osasta paikallisen elokuvateatterin esityksiä.
Miten tämä vallankumous sitten tapahtui? Miten viihde sai niin pakkomielle seksistä ja väkivallasta? Desensibilisaatio. Yhteiskunta ei mennyt nukkumaan yhtenä iltana samoilla arvoilla ja herännyt seuraavana aamuna täysin erilaisilla arvoilla. Se on ollut asteittainen prosessi, jossa on tullut yhä mukavammaksi alemmilla ja alemmilla standardeilla.
Esimerkiksi kun The Rolling Stones esiintyi kappaleessa ”The Ed Sullivan Show” vuonna 1967, heitä pyydettiin muuttamaan hittinsä ”Let’s Spend the Night Together” sanoitukset paljon kesytetyksi ”Let’s Spend Some Time Together”. Vaikka he vihasivat muutosta, he suorittivat sen herra Sullivanin pyynnöstä. Miksi? Koska tuolloin yhteiskunta piti satunnaisesta seksistä kertovia kappaleita – uskaltaammeko sanoa sen? – väärä. Valitettavasti näin ei enää ole. Satunnaista seksiä ei vain hyväksytä; sitä odotetaan. Ja viihteen kautta siitä on tullut jopa ”katsojien urheilu”.
